Kurssilla on puhuttu paljon nuorista ja nuorisotyön opiskelijana omat ajatukset siirtyvät mediakasvatuksesta puhuttaessa luultavasti tavallistakin herkemmin nuoriin, Medialukutaidosta puhuttaessa on kuitenkin syytä kysyä myös, millaiset medialukutaidot aikuisilla tai itsellä henkilökohtaisesti on? Tuntuu, että moni aikuinen on tietämätön tai välinpitämätön jopa niistä asioista, joista aivan perustietona saarnataan nuorille. Toisaalta jotkut mediamaailmassa tarvittavat taidot ovat vaikeita tai lipsahtavat muuten vaan mielestä vaikkapa blogosfäärissä surffaillessa. Tässä välitehtävässä tarkastelen medialukutaitoa ja toisaalta reflektoin myös omaa medialukutaitoa. Mietin hieman myö sitä millaisia taitoja blogeja käyttäessä tarvitaan. Olenhan itsekin joutunut miettimään meidataitojani ehkä eniten juuri blogien parissa touhutessani, ovathan blogit aika lailla muusta mediasta poikkeava ilmiö.

Lasse Lipponen tiivistää artikkelissaan Yleisestä mediaosaamisesta paikalliseen ja yhteisölliseen mediaosaamiseen (2007, 51─59) medialukutaidon kykyyn hankkia tietoa, arvioida ja analysoida sitä sekä ilmaista itseään tuottamalla mediaesityksiä. Lisäksi medialukutaitoon kuuluu taito suhtautua kriittisesti mediaa ja mediaympäristöä kohtaan. Kuulostaa melko yksinkertaiselta, ainakin yliopisto-opiskelijalle. Itse olen yhteiskuntatieteilijä ja jos emme muuta opi yliopistouramme aikana niin ainakin olemaan kriittisiä. Toisaalta mediaosaaminen Lipposen määritelmän mukaan kuulostaa taidolta, jota voi aina kehittää, varsinkin kun mukaan on laskettu, ei vain taitava median kuluttaminen ja sisällön arviointi, vaan myös itsensä ilmaiseminen. Kelläpä ei olisi varaa ja halua osata tuoda mielipiteitään esille vielä hieman selkeämmin, argumentoida paremmin ja ottaa ilmaisuvoimaisempia valokuvia. Tämä lyhyt määritelmä jää kuitenkin vielä hieman suurien sanojen pyörittelyksi ja onkin hedelmällisempää tutkia Lipposen tekemää jakoa 1) yleiseen ja 2) paikalliseen ja yhteisölliseen mediaosaamiseen. Tämä jaottelu antaa enemmän tarttumapintaa ja erityisesti paikallisen ja yhteisöllisen mediaosaamisen käsite sopii mainiosti blogien käytössä tarvittavan mediaosaamisen tarkasteluun.

Ajatuksella mediaosaamisen paikallisuudesta ja yhteisöllisyydestä Lipponen viittaa siihen, että jokaisella medialla on oma erityislaatuinen kielensä. Tämän vuoksi mediaosaaminen on vahvasti sidoksissa, johonkin tiettyyn mediaan. Oppiminen ja osaaminen syntyvät osallisuudesta jossakin tietyssä yhteisössä ja sen toiminnassa. Vaikka yksilön yleinen mediaosaaminen vaikuttaa kaikessa yksilön toiminnassa median parissa, ajatus paikallisesta ja yhteisöllisestä mediaosaamisesta on nykyään toimiva. Media kun tarkoittaa hyvinkin erilaisia toiminnan kenttiä, jotka kaikki toimivat omalla logiikallaan.

Itse olen blogien melko aktiivinen tai ainakin pitkäaikainen käyttäjä ja pidän blogimaailmaa, blogosfääriä aivan omanlaisenaan toiminnan kenttänä. Blogosfäärissä toimiessani olen joutunut, kuten aiemmin mainitsin itsekin paljon miettimään toimintaani ja mediaosaamistani, vaikka olen ajatellut olevani melko taitava median käyttäjä. Toisaalta olen joutunut opettelemaan blogimaailman logiikkaa ja toimintatapoja jopa kantapään kautta.

Blogeista keskusteltaessa usein ensimmäiseksi esiin nousee (jos jätetään tässä yhteydessä kysymys bloggaamisen syistä tai mielekkyydestä sikseen) kysymys siitä, miten voi tietää, mikä on totta. Tämä kysymys liittyy yleensä juuri blogien lukemiseen. Bloggaamisen tarvittavia mediataitoja, voisikin eritellä blogien seuraamiseen ja niiden kirjoittamiseen liittyviin taitoihin.

Blogeja kirjoitetaan usein nimimerkkien takaa, joten lukija ei voi varmasti tietää, kuka kirjoittaja todella on eikä siten tietää, mikä blogin sisällöstä on totta ja mikä ei. Itselleni kysymys on melko epäolennainen. Tiedostan, että blogeja on erilaisia ja kaikilla on eri motiivit blogeja kirjoittaessaan. Tiedostan, että kirjoittaja voi luoda tekstillään juuri sellaista kuvaa itsestään kuin haluaa ja tiedän, että jos blogeista joskus hakee tietoa, sen oikeellisuudesta ei ole takeita.Blogimaailmassa pärjätäkseen tarvitsee taitoa lukea erilaisia tekstejä, mutta bloggauksen erilaisten tarkoitusten takia on vaikea sanoa, mitkä taidot ovat tärkeimpiä. Lukija tarvitsee erilaisia taitoja riippuen siitä lukeeko hän blogeja pitääkseen yhteyttä tuttuihinsa, saadakseen vertaistukea, viihteeksi, hankkiakseen uusia tuttavia vai etsiäkseen uusia ohjeita vaikka ruoanlaittoon tai käsitöihin. Jos lukee tiettyä blogia vain viihteeksi, miksi tarvitisisi tietoa sen todenperäisyydestä?

Bloggaus on myös yhteisölllistä ja blogien lukemiseen ja kommentointiin liittyviä sääntöjä ja logiikkaa oppii nimenomaan yhteisön kautta. Yhteisöllisyyden takia myös perinteiset sosiaaliset taridot ovat hyödyksi, vaikka kommunikoiminen tapahtuukin usein nimimerkkien takaa. Lipponenkin puhuu artikkelissaan osallistumisen kautta muodostuvista osaamisesta ja identiteetistä.

Itse olen joutunut pohtimaan mediataitojani erityisesti blogia kirjoittaessani. Joskus tuntuu, että moni saisi, miettiä niitä enemmänkin. Blogi on kuitenkin julkinen ja hieman blogin tyypistä riippuen tunnistettavissa. On siis syytä pohtia, mitä haluaa kirjoittaa ja muistaa, että kerran nettiin kirjoitettua ei välttämättä aivan helposti saa pois. Blogeja lukiessa ja yhteisöpalveluja käyttäessä aikuistenkin mediataidot mietityttävätkin joskus.

Aiemmin mainittujen määritelmien lisäksi mediataitojaan voisi tutkailla yksinkertaisemminkin. Esimerkiksi MLL:n Viisaasti verkossa kampanjan esitteessä on nuorille suunnattu testi, jonka avulla voi selvittää onko taitava median käyttäjä. Testissä kysytään muun muassa seuraavanlaisia kysymyksiä, joihin tulee vastata kyllä tai ei: Mietin, millaisen kuvan annan itsestäni netissä. Minulla on vaikeasti arvattavat salasanat, enkä kerro niitä kenellekään.  En laita nettiin muiden henkilötietoja ja kuvia, jos en ole saanut lupaa siihen. Osaan tarkistaa nettitiedon luotettavuuden.

Nuorten nettikäyttäytymisestä on helppo saarnata, mutta jälleen kerran on kyseessä asia, jossa saarnaajatkaan eivät aina toimi ohjeidensa mukaan. Julkisen ja yksityisen häilyvä raja hämää taitavaakin mediankäyttäjää. Varsinkin tekijänoikeusasioissa (joissa myönnän itsellänikin olevan parantamisen varaa) tai siinä millaisen kuvan itsestään antaa netissä on monilla aikuisillakin miettimisen varaa. Koska sinä olet viimeeksi kysynyt lupaa, ennen kuin olet laittanut hauskan joukkokuvan nettiin? Oletko ajatellut, että lähettäessäsi työhakemuksen, mahdollinen tuleva pomosi, saattaa googlettaa sinut tai katsastaa, millaista aineistoa siellä naamakirjassa onkaan?