Ensimmäinen välitehtävä: Median käytön tarkkailua. Keskviikko 10.9.2008

Aamulla nukun pitkään ja kun nousen laitan radion aamushown päälle - oikeastaan se taitaa olla jo päiväshow. Tunnin kuluttua käynnistän koneen. Mese ja skype käynnistyvät automaattisesti. IRC:iä en enää juuri käytä, sillä se ei ole enää tuttavien suosiossa. Yleensä en käynnistä konetta aamuisin, mutta nyt on tarkoitus tarkistaa yliopiston nettisivuilta kannattaisiko ottaa urheiluvälineet mukaan yliopistolle ja lähettää kursseihin liittyvää postia muutamalle henkilökunnnan edustajalle. Käynnistäessäni tietokoneen vaihdan radion cd-levyyn (Markus Krunegård), sillä radioni alkaa aina rätistä istuessani tietokoneella. Koneelta en nyt halua musiikkia kuunnella, sillä musiikki sammuu viimeisenä kotoa lähtiessä. Käy kuitenkin perinteikkäästi niin, että koneen ääreen istuessa tulee yllätten uusia hommia (sähköposti on kaiken pahan alku ja juuri) ja neljänkymmenen minuutin netteilyn jälkeen, sammutan kaikki sahkölaitteet ja rynnistän bussiin.

Bussimatkan vietän lukien Helvi Hämäläisen Säädyllistä murhenäytelmää. Teos on sotien jälkeinen pahvikansipainos. Se on kaunis ja tuoksuu hyvältä. En usko, että sähköiset dokumentit voivat koskaan korvata hyvää kirjaa. Aivan kuten nettilehtikin on huono korvike sille aidolle sanomalehdelle, vaikka nettiversioon opiskelibudjetilla tyydynkin.

Lounaan ja luennon väliin jää tunnin mittainen tauko, jonka vietän yllättäen tietokoneluokassa. Ainejärjestön asioita hoidetaan pääasiassa sähköpostilla, kurssijuttuja on paljon moodlessa ja opinto-opas ja -ohjelmakin toimivat kätevimmin verkossa. Tietokoneilun katkaisee toisenlaisen viestimen käyttö: Nopea puhelu kaverin kanssa. Harmittaa, ettei oma kone ole vähän vähemmän raahattava ja vähän enemmän kannettava. Saisi kaikki hommat hoidettua heti. Yliopiston koneella, kun ei ole kiakki ohjelmia, eikä tunnelmakaan ole sama kuin oman koneen äärellä.

Luennolla jaetaan monisteita ja kierrätetään kirjoja, jotka olisi pitänyt hankkia. Moodle-alustaakin käytetään. Luennon jälkeen on taas taukoa. Opetusoppaan kanssa kirjastossa kirjoja metsästämässä. Kahvitauon jälkeen vielä sähköpostien tarkistus.

Kun vihdoin alkaa selviytyä kotiin päin, tulee taas puhelu. Kotona soitan itse. Harvinaisen paljon puhelimen käyttöä yhdelle päivälle. Yleensä puhelinasiat hoituvat tietokoneella pikaviestimien (tämä suloinen sana siirtyi käytööni mekap-luennolta) avulla ja aika harvoin soittelen. Miksi maksaisin jostain, jonka voi hoitaa "ilmaiseksi".

Kotiin tullessa (pakko myöntää, vaikka vähän nolottaa) avaan heti koneen, ollakseni online. Alan laittaa ruokaa ja kaveri mesettää heti. Siinä sitten syön ja rupattelen. Yksinäiset ruokailuhetket ovat tylsiä, ruokailuhetket tietokoneella, vaikkakin hieman säälittäviä, myös viihdyttäviä. Sitä paitsi tämähän on sitä tehokasta ajan käyttöä, vai kuinka?. Sähköpostit. Tämä blogin perustaminen. Mesetystä. Jossain vaiheessa cd-levy (Keane - Under the iron sea) soimaan. Nyt olen istunut tässä yli kaksi ja puolituntia, vaikken ole edes ehtinyt eksyä blogosfäärin ihmeellisiin maailmoihin tai päivittää ainejärjestön säpo-listaa ja nettisivuja.

Mediakasvatus on tosiaan tärkeä aihe. Kuinkakohan suuri aika minunkin päivästäni kului erilaisten medioiden parissa? Kaikkea en varmasti edes muistanut mainita tai rekisteröinyt. Vaikkapa sitä mainosten tulvaa, joka varmasti on päivän aikana syöpynyt takaraivooni.

Uskokaa tai älkää, ehdin kuitenkin näkemään ihmisiä tänään myös IRL.