Kurssin viimeisellä luennolla puhuimme mediakasvatuksen heimoista ja ainakin minun oli helppo sijoittaa itseni kriittiseen koulukuntaan. Tosin tämä ei ole yllättävää, sillä voimaantumisen, osallistamisen ja aktiivisen kansalaisuuden ajatukset ovat jo sosiaalipolitiikan ja nuorisotyön opinnoissa iskostuneet päähän melko tiukasti. Kurssi toi tullessaan tosin myös yllättäviä huomioita omasta suhtautumisesta. Olin kuvitellut olevani enemmän suojeluheimo-tyyppiä ja vähemmän teknologisesti suuntautunut, mutta kun vertailukohteena kanssaopiskelijoissa olivat kasvatustieteilijät eikä nörttiporukka, oma suuntautuminen näkyi toisenlaisessa valossa. Nyt on siis kuitenkin tarkoitus kirjoittaa kriittisestä koulukunnasta keskustelemisesta intoutuneena hieman median käytöstä nuorten osallistamisessa.

Reija Salovaaran (2008, 5) kirjoittaman MLL:n materiaalin ”Voima virtaa ─ menetelmämateriaali osallisuudesta tukioppilastoimintaan ja MLL:n nuorisotyöhön” mukaan yksilön osallisuus on mahdollisuutta vaikuttaa omaan lähiympäristöönsä sekä itseään koskevaan päätöksentekoon ja muihin itseään koskeviin asioihin. Osallistaminen taas on osallistumismahdollisuuksien tarjoamista. Osallistamisella pyritään siis tekemään aito osallisuus mahdolliseksi luomalla osallitumisen paikkoja ja poistamalla esteitä. Valtikka.fi –projektin suunnittelusihteeri Kirsi Karttunen (2008) on samoilla linjoilla osallistamisen ja osallistumisen merkityksestä. Hän kuitenkin korostaa, että valta on itse otettava. Aidossa osallisuudessa ei ole kyse vain annetuilla vaikuttamisen foorumeilla toimimisesta vaan aktiivisesta toiminnasta sielläkin, missä vaikutusmahdollisuuksia ei ole valmiiksi luotu. Tällaisen osallisuuden näkemyksen mukaan kovin moni aikuinenkaan ei tosin olisi ”oman elämänsä aktiivinen toimija”, kuten Karttunen jonkinlaista ihannekansalaista kuvaa. Sen sijaan nuoret ovatkin ehkä jo pidempään toimineet aktiivisesti juuri tällaisilla omiin tarpeisiin luoduilla areenoilla.

Nuoret, tai suurin osa nuorista, käyttävät siis jo erilaisia median välineitä ja ovat usein teknisesti jopa aikuisia taitavampia median käyttäjiä. Taitavuus saattaa kuitenkin rajoittua median välineelliselle tasolle, joten aikuisten panosta nuorten mediakasvatuksessa kyllä tarvitaan. Sirkku Kotilainen (2007, 151) sanoo artikkelissaan Mediakasvatusta nuorisotyössä osuvasti, että ”yksilön mediasuhteessa on aina kaksi puolta: mahdollisuus myönteiseen ja kielteiseen kehitykseen.” Hän toteaa myös, että yksilöstä voi kehittyä joko aktiivinen toimija tai passiivinen median kuluttaja. Mielestäni aikuisia tarvitaan juuri kannustamaan nuoria aktiiviseen ja järkevään median käyttöön. Nyky-yhteiskunnassa median hallinta on keskeinen osa aktiivista kansalaisuutta. Vaikka aikuisia tarvitaan, ketään ei voi kasvattaa toimijaksi luennoimalla. Tämän vuoksi mediakasvatuksen on oltava osallistavaa. Sen pitää tapahtua yhdessä nuorten kanssa, ei niin että nuoret ovat toiminnan kohteita. Sekään ei mielestäni riitä, että nuoret vain tekevät, vaan heidät pitää ottaa mukaan jo tekemisen suunnitteluun. He tietävät mikä on heidän elämässään merkityksellistä.

Mitä tällaisesta aktivoinnista sitten hyödytään? Eikö nuoria voisi vain koulia siihen yhteiskuntaan sopivaksi, mikä on jo olemassa? Nuorten poliittisesta osallistumisesta tai pikemminkin sen puutteesta on jo pitkään puhuttu paljon. Nuorten äänestysaktiivisuus on ollut kaikkea muuta kuin hyvä ja nuorten on ajateltu vieraantuneen politiikasta. Viime vuosina tutkijat ovat kuitenkin huomanneet ja nostaneet esiin, että nuoria kyllä kiinnostavat politiikan kysymykset, mutta perinteiset vaikuttamisen kanavat tuntuvat vierailta ja toimimattomilta. Tätä kautta suhtautuminen nuorten osallistamiseen onkin muuttunut ja toimintaa on siirretty nuorten omille areenoille, kuten Internetin keskustelupalveluihin ja Irc-galleriaan. Ehkä tästä astumisesta nuorten omaan maailmaan on seurausta myös Helsingien Sanomien verkkosivuilla vastikään (12.10.) uutisoitu nuorten äänestysinnokkuuden kasvu. Uudempien demokratian areenojen kautta saatetaan löytää myös perinteisemmät vaikutuskanavat: Irc-galleriaan on kunnallisvaalien alla tehty nuorille suunnattu vaalikone, ja sitä paitsi esimerkiksi verkossa kerätyt kokemukset vaikutusmahdollisuuksista luovat uutta intoa osallistumiseen myös netin ulkopuolella, irl.

Mediakasvatuksen haasteet osallistamisen kannalta liittyvät suureksi osaksi siihen, että tämäntyyppistä mediakasvatusta tapahtuu pääasiassa koulun ulkopuolisessa vapaa-ajan toiminnassa. Tällainen toiminta on toki kannatettavaa, mutta on oletettavaa, että siihen osallistuvat vain ne nuoret, joilla muutenkin on varsin hyvät niin media- kuin vaikuttamistaidotkin. Ulkopuolelle jäävät luultavasti ne nuoret joiden syrjäytymisvaara on suurin ja erot mahdollisuuksissa vaikuttaa omaan elämäänsä ja lähiympäristöönsä kasvavat entisestään. Sen takia olisi erityisen tärkeää, että mediakasvatus saataisiin toimivaksi osaksi myös koulujen arkea. Toisaalta pitää muistaa myös kokeilevia nuroisotyön muotoja. Esimerkiksi kirjastojen pelitilat ja -pajat ovat mielestäni hyviä kirjaston toiminnan laajennuksia, vaikka ovatkin saaneet kritiikkiä monelta taholta.