Minulla oli vakaa aikomus kirjoittaa vielä joku älykäs viimeinen postaus tähän kurssiblogiin, mutta se jää nyt tekemättä ja kirjoitan vain lyhyen loppukaneetin. Hirveän paljon muutakin sellaista, mitä oli tarkoitus kirjoittaa jäi käsittelemättä. Monistamani kurssikirjallisuuden laidoissa on käyttämättömiä kommentteja ja luentomuistiinpanoissa on käskyjä: "Kirjoita tästä!"  En tiedä johtuuko se, etten osannut päättää, mistä vielä kirjottaisin, pään tyhjyydestä vai aivokapasiteetin ylikuormituksesta. Johdantokurssien ongelma on aina sama, liikaa asiaa ja liian vähän aikaa. Vaikka hieman suurempi määrä aikaa opitun reflektoimiseen luentojen välillä olisi auttanut kirjoittamista, blogi on ollut erittäin hyvä tapa suorittaa kurssia. Olen oppinut paljon ja lisäksi blogi ei voinut unohtua kurssin lopussa väännettäväksi kuten perinteisille oppimispäiväkirjoille niin usein käy. Tämä on ehkä ensimmäinen kurssi, jolla medioiden käytöstä on oikeasti ollut hyötyä.

Kurssi on myös, jäälleen kerran, osoittanut, että uusien sivuaineiden aloittaminen kannattaa. Se, että päässä velloo tällä hetkellä kaikenlaista mediakasvatukseen liittyvää, jota en kuitenkaan saa pyydystettyä paperille tai koneen näytölle, ei olekaan niin paha asia. Hauskintahan peruskurssin päättymisessä on se, ettei tämä oikeastaan ole loppu vaan alku.