Tiistaina Suomesta tulee viestiä. Kauhajoella on tapahtunut uusi kouluammuskelu. Varsin samanlainen kuin Jokelan tapaus. Matkaseurueemme saa ripottain tietoa. Joku päättää, että nyt on päästävä nettiin. Ensimmäistä kertaa matkan aikana. Jotain on saatava selville. Mitä oikein on tapahtunut?

Minulla on toistaiseksi hyvin hatara kuva siitä, miten Kauhajoen tapahtumia on käsitelty mediassa. Olen ollut varsin tehokkaalla mediapaastolla ulkomailla. Iralnnissakin toki on mediaa ja tämä aihe ylitti uutiskynnyksen sielläkin, mutta meillä ei juuri ollut mahdollisuuksia median käyttöön. Matkaseurueestamme muutamat sanoivat, että aikovat jatkaa mediattomalla linjalla, kun kaikkea maailman pahuutta ei vaan jaksa. Toistaiseksi olen nähnyt muutaman uutisen Helsingin sanomien nettisivuilta ja aiheen käsittelyä ylen A-talk -ohjelmassa. Jotain huomioita voin silti jo nyt kirjoittaa ylös.

Korvaan ovat iskeneet Internetin sekä yksittäisen poliisin ja asekauppiaan syyttely. Vaikka nuorten mielenterveyteen liittyviä kysymyksiäkin on väläytelty on ainakin tämän pienen otokseni pääpaino ollut mielestäni hieman sivuraiteilla. Surmaajan kerrotaan "saaneen stipendinkin" ja yksittäistä poliisia syytellään virkavirheestä. Tällaisina järkyttävinä hetkinä etsitään tietenkin syyllisiä. Sopiva syyllinen on joku ulkopuolinen hirviö (netti) tai yksittäiset ihmiset.

En tarkoita, etteikö nuorten medioiden käyttö olisi oleellinen tai kiinnostava kysymys Kauhajoen tapahtumien kannalta. Sitä se todella on. Kuitenkin ennemmin kuin vaikka mediakasvatuksesta on puhuttu valvonnasta ja kielloista. A-talkissa Jyrki Kasvi kuitenkin vertasi "vihamielisen materiaalin" levittämisen estämistä yllättävästi, mutta järkevästi Tiibetin tapahtumiin. Vaikka Kiina on yrittänyt estää Internetin vapaata käyttöä, länsimaissa tiedetään, mitä on meneillään. Kasvi sanoo, että on turhaa yrittää estää sellaista, mihin ei ole mitään käytännön mahdollisuuksia tai resursseja.Vastauksen on lähdettävä muualta, mutta mistä? Ehkä mediakasvatuksella on tähän joitakin vastauksia.